Pikeeri-tiara ja pari kukkaa

Sain aikaiseksi kokeilla pikeeri-tiaran valmistusta ensimmäisen kerran ja aloittelijan tuurilla se onnistui. Tiara säilyi irroittamisen jälkeen ehjänä, vaikka monesta blogista olen lukenut päinvastaisista tuloksista.

Tiaran valmistushan tapahtuu siis siten, että piirretään leivinpaperille malli millaisen tiaran haluaa. Itse en suunnitellut etukäteen vaan pursotin pikeeriä vapaasti leivinpaperille fiiliksen mukaan. Siksi se ei ole täysin symmetrinen.

Leivinpaperi teipataan limupullon, lasin tms. ympärille. Varmista että esineessä, jonka ympärille teippaat, on tasainen pinta ja että saat valmiin tiaran poistettua sen ympäriltä! Käytin 1.5 litran Cola-pulloa, sillä siinä oli etiketin kohdalla täysin tasainen pinta, se leveni alas, joten tiara ei päässyt tippumaan, mutta kapeni ylös jolloin sain valmiin kuivuneen tiaran pujotettua sitä kautta pois.

Pikeeri on tehty näin:

 1 munan valkuainen

1 tl sitruunamehua

n. 3.5 dl tomusokeria

Pullo oli minulla pystyssä kokoajan, sillä kun pikeeri on tarpeeksi jämäkkää, se ei ala valumaan. Tietenkin päinvastaisesti on hankalaa pursottaa jos pikeeri on liian paksua. Jälkikäteen tajusin että pullon olisi voinut täyttää vedellä, jolloin se pysyy pystyssä eikä tarvitse pelätä sen kaatumista.

Pursotuksessa käytin kirjoitustyllaa nro. 1, sekä liitintä koska koen että sen kanssa on tukevampaa pursottaa. Jalokivet ovat kondiittorin sokerista, kiinnitin ne heti alussa pikeerillä. Niistä näköjään imeytyy pikeeriin ihan himpun verran väriä.

Pursotukset on tehty kolmena eri kerroksena, sillä yksi kerros on liian hauras kestääkseen. Pikeerin voi antaa välillä kuivua tai sitten pursottaa kaikki kerrokset peräkkäin. Mallin on hyvä olla tuollainen kiekurainen, sillä silloin rakenne on tukeva kun nuo kiekurat tukevat toisiaan. Kauhean avoimia kohtia ei tiaraan kannata siis jättää, jos haluaa että se pysyy ehjänä.

Viimeisellä kerroksella voi sitten koristella, itse liimasin tiaraan helmiä. Tiaran kannattaa antaa kuivua seuraavaan päivään ja sitten varovasti irroittaa se pullosta ja paperista. Sitten vähän suihkauttaa helmiäistä ja Gordon Ramsayn sanoin: Pikeeri-tiara, DONE!

Sitten pari kukka-harjoitusta. Mitään tiettyä lajiketta nämä eivät ole, kunhan jotain väsäsin.

 Vähän jotain päivänkakkaran näköistä.

Ja ruusu.

Valkosuklaa-mustikka -muffinssit

 

Niin kauan kuin tämä blogi on ollut olemassa, olen halunnut tehdä mustikkamuffinsseja. Tänään päätin että nyt tai ei koskaan ja se kannatti. Nämä on ihan järkyttävän hyviä. NaMi on laihiksella, mutta saahan sitä aina vähän maistaa...

Namä ovat sitten vähän järeämmän kokoisia, tehty Amerikan muffinssivuokiin. Ei niihin isoihin, vaan normi kokoisiin.

Muffinssitaikina (12 kpl):

3 munaa

1.5 dl sokeria

100 g voita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl vaniljakastiketta (Dr. Ötker, sis. aitoa vaniljaa)

100 g valkosuklaata

200 g jäisiä mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Rouhi valkosuklaa.

Sekoita muna-sokeri -vaahtoon nuolijalla tms .käännellen jauhot, sula voi ja vaniljakastike pienissä erissä.

Käännä joukkoon valkosuklaarouhe ja viimeiseksi jäiset mustikat. Mustikat kannattaa kääntää taikinaan ihan vain yhdellä tai kahdella kauhaisulla, muuten mustikkamehu värjää koko taikinan. Jätä halutessasi vähän mustikoita ripoteltavaksi muffinssien päälle ennen uuniin laittoa.

Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Koristeita

Tälläisen aamutossun (toinen vielä tekemättä) sain aikaiseksi viime viikonloppuna, kun pikku-neiti meni mummilaan hoitoon koko viikonlopuksi ja äiti ja isi sai 'vapaata'. Päätin sitten kuluttaa aikaa koristeiden tehtailuun sillä välin, kun isi pelasi Xboxia. Yllättävän kauan aikaa saa kulumaan näpertäessä, yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo vaikka mitä!

Kokeilin myös ostamaani vauva-muottia. Se on sellainen kahdesta puoliskosta tehty yhteenpainettava versio, jossa naama on aika huonosti tehty. Korjailin nassua sitten itse paremmaksi. Hassua tehdä ristiäiskoristeita, ja etenkin tyttövauvalle, kun ei juhliakaan ole tiedossa. No, harjoitus tekee mestarin.

Lisäksi tehtailin muutaman ruusun. Näissä on kyllä vielä parantamisen varaa...

Kokeiluun pääsi myös kondiittorin sokeri ja jalokivimuotti. Ihan kirkkaita ei näistä tullut, pinta jäi ilmeisesti ilmakuplien takia tuollaiseksi hauskaksi. En tosin ole varma käsittelinkö sokeria oikein, kun vain sulatin sen, värjäsin ja kippasin muottiin. Yritin sekoittaa sitä mahdollisimman vähän, kun paketissa niin luki, mutta suurin osa kuplista tuli kyllä siitä, kun sokeri sulaessaan kiehahti. Ehkä mulla oli liikaa lämpöä tai jotain. Pitäisi perehtyä paremmin kondiittorin sokerin käyttöön.

Rukiinen tonnikalapitsa

Kerrankin astetta teveellisempää mättöä.

Käytin pohjaan SLY:ltäni saadun Sunnuntain Ruispizzamix-pussin kokeilumielessä ja tykkäsin siitä ehkä jopa enemmän kuin itsetehdystä pitsapohjasta. Pohja jää mukavan kiinteäksi, ihan kuin pitserian pitsassa.

Yhdestä pussista tulee kaksi pyöreää pitsaa, kooltaan pitseriatasoa.

Pohja:

1 pss Sunnuntai Ruispizzamix

2 dl lämmintä vettä

Täyte:

Makumestarin Pizzapyre (Prismasta)

1-2 prk Tomaatti-tonnikalaa

kirsikkatomaatteja
Mozzarellaa siivuina

Emmental-raastetta

valkosipulijauhetta

oreganoa

Pohja-ainekset sekaisin ja nostatus 30 minuuttia.

Kauli taikinasta kaksi pyörää pohjaa.

Ennen täytteitä voi halutessaan kääntää reunat sisäänpäin, niin tulee pitseriamaisempi pitsa.

Täytä.

Paisto 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Omenaruudut

Australian Masterchefin innoittamana tein näitä Omenaruutuja, joiden pohjassa sekä päällisessä on käytetty riisimuroja. Alkuperäisen ohjeen käännöksessä oli hieman ongelmia, kun yksikkönä oli cups ja jokaiselle raaka-aineelle piti laskea oma painonsa. Ne kun ei aina ole ihan suoraan verrattavissa keskenään; esim. 1 cup sokeria on 150 g kun taas 1 cup voita onkin 250 g, ainakin sen sivuston mukaan mistä minä nuo suhteet löysin.

Mutta, hyviä näistä silti tuli! Eli en kovin metsään ole voinut laskelmissani mennä. Käytin enemmän riisimuroja, kuin resepti olisi vaatinut ja muutenkin menin vähän sieltä mistä aita oli matalin. Tulipahan omanlainen resepti.

Omenaruudut (9 kpl):

7 dl riisimuroja

300 g jauhoja

1 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

200 g voita

1 dl maitoa

2 rkl jauhoja

1 tl kanelia

1 rkl vaniljasokeria

maustemitta muskottia

150 g sokeria

650 g omenaviipaleita/-kuutioita

1 rkl sitruunamehua

tomusokeria, tilkka vettä

Sekoita 6 dl riisimuroja, jauhot, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää pehmennetty voi ja viimeiseksi maito. Taikinan teko onnistuu kätevimmin yleiskoneella.

Kauli tai taputtele käsin puolet taikinasta pohjalevyksi 24x24 tai vähän suurempaan vuokaan. Käytin itse irtopohjavuokaa kun se on niin kätevä. Vuoassani on se pohjaosa sellainen mikä käy tarjoilualustana.

Ripottele pohjan päälle tasaisesti jäänyt 1 dl riisimuroja.

Kuori ja viipaloi omenat. Omenoita pitäisi siis viipaloituna olla tuo 650 g. Älä siis punnitse niitä kuorineen ja siemenkotineen.

Sekoita keskenään jauhot, kaneli, vaniljasokeri, muskotti ja sokeri. Sekoita seos omenoiden joukkoon. Sen pitäisi tarttua omenoiden kosteaan pintaan.

Kumoa omenat pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Pirskota päälle sitruunamehu.

Kauli tai taputtele loppu taikinasta päälle kansi. Pistele siihen haarukalla reikiä.

Paista 190 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes kansi on saanut väriä ja omenat ovat kypsiä.

Leikkaa valmis paistos neliöiksi ja kuorruta halutessasi tomusokeri-vesi -seoksella tai nauti sellaisenaan vaniljajäätelön kera.