Pikeeri-tiara ja pari kukkaa

Sain aikaiseksi kokeilla pikeeri-tiaran valmistusta ensimmäisen kerran ja aloittelijan tuurilla se onnistui. Tiara säilyi irroittamisen jälkeen ehjänä, vaikka monesta blogista olen lukenut päinvastaisista tuloksista.

Tiaran valmistushan tapahtuu siis siten, että piirretään leivinpaperille malli millaisen tiaran haluaa. Itse en suunnitellut etukäteen vaan pursotin pikeeriä vapaasti leivinpaperille fiiliksen mukaan. Siksi se ei ole täysin symmetrinen.

Leivinpaperi teipataan limupullon, lasin tms. ympärille. Varmista että esineessä, jonka ympärille teippaat, on tasainen pinta ja että saat valmiin tiaran poistettua sen ympäriltä! Käytin 1.5 litran Cola-pulloa, sillä siinä oli etiketin kohdalla täysin tasainen pinta, se leveni alas, joten tiara ei päässyt tippumaan, mutta kapeni ylös jolloin sain valmiin kuivuneen tiaran pujotettua sitä kautta pois.

Pikeeri on tehty näin:

 1 munan valkuainen

1 tl sitruunamehua

n. 3.5 dl tomusokeria

Pullo oli minulla pystyssä kokoajan, sillä kun pikeeri on tarpeeksi jämäkkää, se ei ala valumaan. Tietenkin päinvastaisesti on hankalaa pursottaa jos pikeeri on liian paksua. Jälkikäteen tajusin että pullon olisi voinut täyttää vedellä, jolloin se pysyy pystyssä eikä tarvitse pelätä sen kaatumista.

Pursotuksessa käytin kirjoitustyllaa nro. 1, sekä liitintä koska koen että sen kanssa on tukevampaa pursottaa. Jalokivet ovat kondiittorin sokerista, kiinnitin ne heti alussa pikeerillä. Niistä näköjään imeytyy pikeeriin ihan himpun verran väriä.

Pursotukset on tehty kolmena eri kerroksena, sillä yksi kerros on liian hauras kestääkseen. Pikeerin voi antaa välillä kuivua tai sitten pursottaa kaikki kerrokset peräkkäin. Mallin on hyvä olla tuollainen kiekurainen, sillä silloin rakenne on tukeva kun nuo kiekurat tukevat toisiaan. Kauhean avoimia kohtia ei tiaraan kannata siis jättää, jos haluaa että se pysyy ehjänä.

Viimeisellä kerroksella voi sitten koristella, itse liimasin tiaraan helmiä. Tiaran kannattaa antaa kuivua seuraavaan päivään ja sitten varovasti irroittaa se pullosta ja paperista. Sitten vähän suihkauttaa helmiäistä ja Gordon Ramsayn sanoin: Pikeeri-tiara, DONE!

Sitten pari kukka-harjoitusta. Mitään tiettyä lajiketta nämä eivät ole, kunhan jotain väsäsin.

 Vähän jotain päivänkakkaran näköistä.

Ja ruusu.

Valkosuklaa-mustikka -muffinssit

 

Niin kauan kuin tämä blogi on ollut olemassa, olen halunnut tehdä mustikkamuffinsseja. Tänään päätin että nyt tai ei koskaan ja se kannatti. Nämä on ihan järkyttävän hyviä. NaMi on laihiksella, mutta saahan sitä aina vähän maistaa...

Namä ovat sitten vähän järeämmän kokoisia, tehty Amerikan muffinssivuokiin. Ei niihin isoihin, vaan normi kokoisiin.

Muffinssitaikina (12 kpl):

3 munaa

1.5 dl sokeria

100 g voita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl vaniljakastiketta (Dr. Ötker, sis. aitoa vaniljaa)

100 g valkosuklaata

200 g jäisiä mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Rouhi valkosuklaa.

Sekoita muna-sokeri -vaahtoon nuolijalla tms .käännellen jauhot, sula voi ja vaniljakastike pienissä erissä.

Käännä joukkoon valkosuklaarouhe ja viimeiseksi jäiset mustikat. Mustikat kannattaa kääntää taikinaan ihan vain yhdellä tai kahdella kauhaisulla, muuten mustikkamehu värjää koko taikinan. Jätä halutessasi vähän mustikoita ripoteltavaksi muffinssien päälle ennen uuniin laittoa.

Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Koristeita

Tälläisen aamutossun (toinen vielä tekemättä) sain aikaiseksi viime viikonloppuna, kun pikku-neiti meni mummilaan hoitoon koko viikonlopuksi ja äiti ja isi sai 'vapaata'. Päätin sitten kuluttaa aikaa koristeiden tehtailuun sillä välin, kun isi pelasi Xboxia. Yllättävän kauan aikaa saa kulumaan näpertäessä, yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo vaikka mitä!

Kokeilin myös ostamaani vauva-muottia. Se on sellainen kahdesta puoliskosta tehty yhteenpainettava versio, jossa naama on aika huonosti tehty. Korjailin nassua sitten itse paremmaksi. Hassua tehdä ristiäiskoristeita, ja etenkin tyttövauvalle, kun ei juhliakaan ole tiedossa. No, harjoitus tekee mestarin.

Lisäksi tehtailin muutaman ruusun. Näissä on kyllä vielä parantamisen varaa...

Kokeiluun pääsi myös kondiittorin sokeri ja jalokivimuotti. Ihan kirkkaita ei näistä tullut, pinta jäi ilmeisesti ilmakuplien takia tuollaiseksi hauskaksi. En tosin ole varma käsittelinkö sokeria oikein, kun vain sulatin sen, värjäsin ja kippasin muottiin. Yritin sekoittaa sitä mahdollisimman vähän, kun paketissa niin luki, mutta suurin osa kuplista tuli kyllä siitä, kun sokeri sulaessaan kiehahti. Ehkä mulla oli liikaa lämpöä tai jotain. Pitäisi perehtyä paremmin kondiittorin sokerin käyttöön.

Rukiinen tonnikalapitsa

Kerrankin astetta teveellisempää mättöä.

Käytin pohjaan SLY:ltäni saadun Sunnuntain Ruispizzamix-pussin kokeilumielessä ja tykkäsin siitä ehkä jopa enemmän kuin itsetehdystä pitsapohjasta. Pohja jää mukavan kiinteäksi, ihan kuin pitserian pitsassa.

Yhdestä pussista tulee kaksi pyöreää pitsaa, kooltaan pitseriatasoa.

Pohja:

1 pss Sunnuntai Ruispizzamix

2 dl lämmintä vettä

Täyte:

Makumestarin Pizzapyre (Prismasta)

1-2 prk Tomaatti-tonnikalaa

kirsikkatomaatteja
Mozzarellaa siivuina

Emmental-raastetta

valkosipulijauhetta

oreganoa

Pohja-ainekset sekaisin ja nostatus 30 minuuttia.

Kauli taikinasta kaksi pyörää pohjaa.

Ennen täytteitä voi halutessaan kääntää reunat sisäänpäin, niin tulee pitseriamaisempi pitsa.

Täytä.

Paisto 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Omenaruudut

Australian Masterchefin innoittamana tein näitä Omenaruutuja, joiden pohjassa sekä päällisessä on käytetty riisimuroja. Alkuperäisen ohjeen käännöksessä oli hieman ongelmia, kun yksikkönä oli cups ja jokaiselle raaka-aineelle piti laskea oma painonsa. Ne kun ei aina ole ihan suoraan verrattavissa keskenään; esim. 1 cup sokeria on 150 g kun taas 1 cup voita onkin 250 g, ainakin sen sivuston mukaan mistä minä nuo suhteet löysin.

Mutta, hyviä näistä silti tuli! Eli en kovin metsään ole voinut laskelmissani mennä. Käytin enemmän riisimuroja, kuin resepti olisi vaatinut ja muutenkin menin vähän sieltä mistä aita oli matalin. Tulipahan omanlainen resepti.

Omenaruudut (9 kpl):

7 dl riisimuroja

300 g jauhoja

1 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria

200 g voita

1 dl maitoa

2 rkl jauhoja

1 tl kanelia

1 rkl vaniljasokeria

maustemitta muskottia

150 g sokeria

650 g omenaviipaleita/-kuutioita

1 rkl sitruunamehua

tomusokeria, tilkka vettä

Sekoita 6 dl riisimuroja, jauhot, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää pehmennetty voi ja viimeiseksi maito. Taikinan teko onnistuu kätevimmin yleiskoneella.

Kauli tai taputtele käsin puolet taikinasta pohjalevyksi 24x24 tai vähän suurempaan vuokaan. Käytin itse irtopohjavuokaa kun se on niin kätevä. Vuoassani on se pohjaosa sellainen mikä käy tarjoilualustana.

Ripottele pohjan päälle tasaisesti jäänyt 1 dl riisimuroja.

Kuori ja viipaloi omenat. Omenoita pitäisi siis viipaloituna olla tuo 650 g. Älä siis punnitse niitä kuorineen ja siemenkotineen.

Sekoita keskenään jauhot, kaneli, vaniljasokeri, muskotti ja sokeri. Sekoita seos omenoiden joukkoon. Sen pitäisi tarttua omenoiden kosteaan pintaan.

Kumoa omenat pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Pirskota päälle sitruunamehu.

Kauli tai taputtele loppu taikinasta päälle kansi. Pistele siihen haarukalla reikiä.

Paista 190 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes kansi on saanut väriä ja omenat ovat kypsiä.

Leikkaa valmis paistos neliöiksi ja kuorruta halutessasi tomusokeri-vesi -seoksella tai nauti sellaisenaan vaniljajäätelön kera.

Leo-Michaelin ristiäiskakku

 

 Tämä kakku koristeineen meni lahjana samoihin kekkereihin kuin nuo aiemmin postaamani keksit. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa noiden tossujen tekoa ja hyvinhän ne onnistui! Olin oikein tyytyväinen, niin oli myös vauvan äiti.

Koristeet ovat sokerimassaa, samoin tuo kakun päällinen. Pursotukset vaniljakreemijauheella jämäköitettyä Floora Vispiä. Sattui taas joku maanantaikappale, ei meinannut pursotukset onnistua. Tosin valitsin hieman liian ison tyllankin noin pieneen kakkuun ja tuo 'palmikko'-pursotus oli melko hankala tehdä. Ihmettelin myös miksi väri alkoi tarttua sinisestä kermasta valkoiseen, vaikka värjäsin pastavärillä...? Kun kakku vietiin tarjolle, oli pursotusten värit jo sekoittuneet keskenään ja lopputulos näytti sotkuiselta. Harmi.

Pohja oli Ahonlaidan täyteläinen suklaakakkupohja. Kostutus appelsiinituoremehulla. Maku oli melko suklainen, ehkä jopa hieman kitkerän suklainen tummalla suklaalla, mutta todellakin mehevän kostea. Tekisin uudemmankin kerran, mutta ehkä ihan maitosuklaalla.

Välissä oli vadelma-mascarpone -mousse ja vadelmia. Sain ihan itse päättää, vauvan äiti ilmoitti ettei ole väliä kunhan ei ole banaania! :D Mousse meni kutakuinkin näin:

Vadelma-mascarpone -mousse (yhteen väliin):

1 prk Floora Vispiä

200 g vadelmia

1 rkl vaniljasokeria

150 g mascarponea

1 dl (?) tomusokeria

2 liivatelehteä

Liivatteet kylmään veteen likoamaan. Kerma vaahdoksi. Sulatetaan vadelmat ja lisätään kerman joukkoon. Samoin vaniljasokeri ja sokeri. Sokeria saattoi olla enemmänkin, siksi tuo kymysysmerkki. Maku kannattaa aina tarkistaa, pakastemarjat tahtoo olla happamia.

Sekaan myös juusto ja koko homma hyvin sekaisin. Liivatteet liotettaan tilkkaan kuumaa vettä tai muuta nestettä esim. mehua ja liivateneste sekoitetaan mousseen.

Onnea vielä Leo-Michaelille!

Pikku-Leon ristiäiskeksit

 

 

 Pikkuinen poikavauva sai tänään nimekseen Leo-Michael Kristian. Koska kyseessä oli ristiäiset oman 'perheen' sisällä, tarjouduin tekemään 30 kpl tälläisiä keksejä lahjana, jotka voisi sitten jakaa ristiäisvieraille muistoksi päivästä.

 Kyllä niistä ihan hyviä tuli, vaikken niin taitava olekaan kuin Ebe. Mutta harjottelua se vaatiikin. Uskaltauduin käyttämään glitteriä, sillä näitä ei ollut tarkoitettu syötäväksi vaikkei glitteri myrkyllistä olekaan.

Tilaamani sellofaanipussit ei ehtineet perille, joten jouduin vielä ristiäisiä edeltävänä iltana hieman askartelemaan. Keksitaikina on ihan kaupan piparitaikinaa. Joulun jäljiltä Prismassa myytiin kilon piparitaikinapakettia eurolla.

Samoissa kekkereissä syötiin vauvoja! Etenkin pienille lapsille tuntui maistuvan.

 Helistimiä.

 Nallukoita.

 Kiesit.

 Bodyt.

Jarpaita.

SLY13 tammikuun paketti

Nyt olisi sitten tämän SLY-kierroksen viimeinen paketti vastaanotettu. Innostuin tästä SLY-toiminnasta niin paljon, että ilmoittauduin jo seuraavallekin kierrokselle.

Paketista löytyi:

• Vaahtokarkkeja
• Vanilja-vanukasainekset
• nonparellejä kivassa lasipurkissa
• Työvälineitä
• Reunakuviomuotti

SLY:ni oli teeman mukaisesti kierrättänyt kaiken omista kaapeistaan, kiitos oikein paljon!

Ainiin, SLYkseni paljastui Petra.

Kanelinen kukkakranssi

Mikäs sen ihanampaa kuin tuore pulla! Kehittelin tälläisen kukkaa muistuttavan voi-sokeri-kaneli -täytteisen kranssin makean nälkään. Tuohon keskelle jäävään koloon voisi vaikka lätkäistä pikkupullan kohotusvaiheessa, niin saadaan kukalle keskusta.

Perus vehnäpullataikina

Kohonnut pullataikina kaulitaan suorakaiteen malliseksi levyksi. Levylle levitetään pehmitettyä voita tai margariinia, tähän meni varmaan n. 50 g. Päälle sirotellaan sokeria ja kanelia. Molempia saa olla aika reilusti, kuvassa näkyvä määrä on aika vähäinen, eikä maistunut ihan hirveästi.

Levy kääritään tiukalle rullalle. Rulla leikataan keskeltä kahteen osaan ja kumpikin puolisko leikellään saksilla kuvassa näkyvällä tavalla. Leikkaus kannattaa tehdä pellillä, sillä valmiiksi leikatun pötkön siirtäminen on melko hankalaa.

Uuniin menevä kranssi näyttää siis tältä. Leikatut palaset on aseteltu samoin päin limittäin, kranssi on voideltu munalla ja päälle ripoteltu raesokeria. Tässä vaiheessa voi saksia vielä lisää tuota reunaa mistä palaset ovat kiinni toisissaan, sillä taikinaa kohoaa vielä ja keskustasta tulee turhan suuri, kuten valmiista kranssista näkee. (Ihan ylin kuva.) Riittää siis että palaset ovat ihan pikkuisen kiinni toisissaan. Ja tosiaan, tuon keskustan aukon voisi halutessaan täyttää vaikkapa pikkupullalla.

Kohotus ja sen jälkeen paisto 225 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Vohvelit

Ulkoa rapeaa, sisältä pehmeää. Sellainen vohvelin kuuluu olla. Tähän lisäksi vaniljakastiketta ja hilloa. Aijai mikä suolaisen ja makean liitto.

Vaniljakastikkeen tein vaniljakreemijauheesta, kun kermaa ei kaapista nyt löytynyt, että olisi kermavaahtoa saanut. Hyvin toimii sekin, tosin lisäsin vaniljasokeria kun mielestäni tuo vaniljakreemijauhe ei kuitenkaan ole kovin vaniljaista, vaikka nimi muuta väittääkin.

Vohvelitaikina (6 kpl):

2 munaa

2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

ripaus suolaa

1 tl vaniljasokeria

0.5 dl voisulaa

Riko munien rakenne. Lisää maito. Sekoita sekaan muut ainekset. Öljyä pullasudilla vohveliraudan ylä- ja alapinta. Kaada vajaa 1 dl taikinaa raudalle, sulje se ja paista vohvelit kauniin ruskeaksi.

Vaniljakastike:

0.5 dl vaniljakreemijauhetta

1.5 dl maitoa

2-3 rkl maitoa

1 rkl tomusokeria

2-3 tl vaniljasokeria

Sekoita vaniljakreemijauhe ja 1.5 dl maitoa hyvin keskenään. Anna levätä 5 minuuttia. Ohenna seosta maidolla kastikkeeksi mielesi mukaan ruokalusikallinen kerrallaan. Lisää tomusokeri ja extra vaniljasokeri. Tarkista maku.

Pienen tytön ristiäiskakku

Hyvä ystäväni kysyi maanantaina ehtisinkö tehdä hänen pienen prinsessansa ristiäisiin kakun. Koriste heiltä löytyi itseltään, on kuulemma ollut jo ystäväni omissa ristiäisissä käytössä. Toiveena oli jotain vaaleanpunaista ja valkoista.

 Kyselin vähän lisää mieltymyksiä ja päädyimme valkosuklaa- ja vadelmamousse-täytteiseen neljän munan kakkuun. Kakusta tuli kuitenkin hieman isompi kuin alunperin piti, sillä tykkään runsaasti täytetyistä kakuista. Eiköhän tuo kuitenkin tule syödyksi. Pohja on kaakaopohja ja kostutus appelsiinimehulla.

Jätin kakun yksinkertaiseksi koristelultaan, sillä pääosassa kuuluu olla itse koriste, eikä niinkään kakku. Tosin unohdin päälystää kakun kermalla ennen pursotuksia ja pohja jäi pilkistämään niiden alta. Päällinen on sokerimassaa. Pinnalla suihkaus helmiäistä, sekä 'diskohilettä' ja pieniä syötäviä tähtiä.

Onnea Fannille!

Kermaisen pehmeät karamellit

Nyt kun pukki toi minulle kunnon digitaalimittarin, on hyvä tehdä kaikenlaisia namuja. Aloitin perus kermakaramelleista. Reseptin löysin netissä surffatessani ja muokkasin sitä itselleni sopivaksi. Alkuperäisessä oli käytetty sokeroimatonta maitotiivistettä, mutta käytin itse kondensoitua maitoa ja pudotin sokerin määrää muissa aineksissa. Siltikin oli ehkä pikkuisen liian makeaa, joten tavallisen sokerin määrän voisi pudottaa jopa 100 grammaan.

Alkuperäinen sokein määrä oli aika hurja. En ole mikään asiantuntija kermakaramellien suhteen, joten en tiedä miksi ohjeessa käytetään montaa erilaista sokeria. Glukoosi oli oma lisäykseni, sillä siirappia olisi muuten pitänyt laittaa 200 ml, joka tuntui aivan liialta jo muutenkin kamalassa sokerin määrässä. Lopputuloksena oli kermaisen pehmeät karamellit. Ei ollenkaan sellaista hampaisiin tarttuvaa sitkeää, vaan suorastaan suussa sulavaa. Karamelleja voi myös muovata käsin, esim. pyörittää palloiksi. Koostumus muistuttaa eniten Omar-karkkeja.

Myöhemmin on luvassa lisää nameja, kehitystyön alla on mm. eräs tunnettu suklaapatukka kotitekoisena, sekä tikkareita. Myös konvehteja kokeilen uudemman kerran.

Ei oikein toimi tuo sellofaani karkkipaperina, ei pysy kiinni vaikka kuinka kiertäisi päitä. Suosittelen siis ostamaan ihan kunnon karkkipapereita, tai käyttämään vaikka leivinpaperia tai foliota.

Kermakaramellit ( 50 kpl):

200 g sokeria

100 g Muscovado-sokeria

100 ml vaaleaa siirappia

200 ml kondensoitua maitoa

2.5 dl kuohukermaa

150 g voita

1 tl vanilja-uutetta

0.5 dl glukoosia

Kaikki ainekset kattilaan, kuumennetaan kiehuvaksi. Annetaan kiehua keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes lämpötilaksi saadaan 120 astetta.

Valmis karamellimassa kaadetaan laakeaan vuokaan leivinpaperin päälle, vaihtoehtoisesti voit rasvata/öljytä kevyesti vuoan pohjan. Leivinpaperin avulla massa on helpompi nostaa pois vuoasta.

Anna massan jäähtyä kylmäksi ennen leikkaamista. Säilytä jääkaapissa.

Jauhelihapasteijat

Uuden vuoden naposteltaviin kuului nämä jauhelihapasteijat. Täyte on aika perus. Laiskotti jälleen sen verran että käytin valmistaikinaa, vaikka alunperin piti tehdä taas itse rahkavoitaikina näihin. Ohje taikinaan löytyy täältä.

Taikina (32 kpl):

2 pkt Myllyn Paras Lehtitaikina-levyjä (8 levyä/pkt)

Täyte:

1.5 dl vettä

0.75 dl puuroriisiä

3.5 dl maitoa

0.5 tl suolaa

400 g jauhelihaa

Santa Maria jauhelihamaustetta (sis. mm. mustapippuri, sipuli...)

ripaus chiliä

juustoraastetta/tuorejuustoa

muna voiteluun

Kiehauta vesi. Lisää riisit ja keitä n. 5 minuuttia. Lisää maito ja anna hautua kannen alla puolisen tuntia, kunnes puuro on valmis. Puuron voi myös maustaa halutessaan lihaliemikuutiolla.

Paista jauheliha ja mausta. Lisää jauheliha valmiin puuron sekaan ja sekoita hyvin. Tarkista maku.

Leikkaa lehtitaikina-levy puoliksi ja voitele yhteenpainettavat reunat munalla. Laita keskelle taikinaneliötä nokare täytettä, sekä juustoraastetta/tuorejuustoa. Taita vastakkaiset kulmat vastakkain, jolloin saat aikaan kolmion. Painele reunat hyvin kiinni.

Voitele valmiit pasteijat munalla ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 10 minuuttia.