Maanantaina alkoi sokerin vetäminen. Ensikosketus oli kirjaimellisesti sangen polttava, auts. Melko pikaisesti sormet kuitenkin tottui polttavaan kuumuuteen, mitä nyt peukalonpää kärsi eniten: paloi niin että halkesi. Siitä ja muutamasta muusta vastoinkäymisestä huolimatta on ensimmäinen sokerityö nyt paketissa.
Pidän kyllä haasteista, mutta sokerin ja aiemmin suklaan kanssa, tuntui siltä että maailmasta löytyy asioita joita en vain osaa. Kakut, piece of cake kirjaimellisesti. Sokeri, not! Liekö johtuu siitä että sitä en ole voinut harjoitella kotona ja olen vasta-alkaja siinä missä muutkin ryhmäläiset. Se tunne on jopa hieman ahdistava ja turhauttava... Etenkin, kun vaivalla tehdyt koristeet napsahtavat niin kovin helposti rikki. Mutta, eiköhän sokerinkin kanssa käy kuten suklaan, että kun sen kaksi viikkoa sitä väännät, alkaa tuntua siltä että hei, osaanhan minä! Periksiantamattomuus on tässäkin lajissa vain hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti