Juttua Aamulehdessä

Viime viikolla pirisi puhelin ja Aamulehden toimittaja Outi Suoranta kyseli olisiko minulla aikaa tehdä sellainen "pieni" juttu Aamulehteen. Kyseessä oli Ihmiset-osion pääjuttu ja koko sivun mittainen kuva: minusta (ja kakusta)! Suostuin tietenkin ja ajattelin samantien etten varmaan nuku seuraavina päivinä olenkaan. Täällä hypin tasajalkaa ja hoin itselleni että "hyvin se menee, sä osaat kyllä", kun näin toimituksen auton kaartavat parkkipaikalle.

Itse kuvaukset sujuivat hyvin, hauskaa oli kaikilla ja tunti kului erittäin nopeasti. Paljon materiaalia kuvattiin ja paljon asiaa löpistiin, kaikki toki ei lehteen asti päätynyt. Eihän koko lehteä voi minulle omistaa, vai mitä? ;) En tosin itse panisi pahaksi ollenkaan...

 Jännityskin laukesi siinä tehdessä ja kädet lakkasivat vähitellen tärisemästä. Näin paljon olen jännittänyt viimeksi opinnäytetyötä tehdessä, kun kinuskikakun päälle piti saada spritsattua täydellinen suklaakuvio. Silloin piti lähteä eri huoneeseen rauhoittumaan ja tekemään se ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Pää ei kestänyt paineita siitä että muut katsovat vieressä. En tiedä oliko se vaikuttava tekijä ympäristö, joka oli tällä kertaa oma koti, vai kenties kokemuksen kertyminen, mutta tämä kerta meni suhteellisen kivuttomasti vaikka ympärillä oli kolme minulle entuudestaan tuntematonta silmäparia katselemassa. Totesinkin heille kuvausten olleen hyvää harjoitusta, sillä olen ajatellut aloittaa pienimuotoisen kurssitoiminnan ihan tässä kotosalla, kun vain aika antaisi periksi. Niistä ilmoittelen myöhemmin kun asia on ajankohtainen.

Pää on onnesta soikeana... Voi että! Minä, lehdessä!