How To Do: sokerimassarusetti / fondant Bow tie

Sokerimassarusettiin on kyselty ohjetta. Se on niin helppo ja nopea tehdä että tässäpä tuo:

Kaulitaan massa ohueksi ja leikataan siitä halutun kokoinen kaistale massaa.

Käännetään päät keskelle jotta saadaan keskikohta.

Leikataan keskeltä kahteen osaan.

Kumpikin rusetin pää käännetään mutkalle...

Näin.

Nyt on kumpikin pää rypytetty.

Tasataan päät ja liimataan vastakkain.

Keskikohtaan tulee oma suikaleensa. Katso leveys siten ettei se peitä rusetin lenkkien "rypytyksiä" kokonaan. Pituutta sen verran että menee ympäri.

Keskinauhan päät rypytetään samoin kuin rusetin simukoiden.

Kas näin.

Mallataan vielä ettei ole ihan liian pitkä.

Rusetti kasataan nurinpäin. Keskinauha ensin nurinpäin, siihen liimaa ja rusetin yhteenliimatut silmukat päälle. Taita keskinauhan hännät rusetin taakse.

Vielä voit muotoilla. Esim. silmukoita kannattaa tässä vaiheessa availla ja hieman venyttää nurkista ulospäin.

Liitetään vielä nauhat kumpaankin sivuun.

Kakun alareunaan tulevaa rusettia ei tarvitse, eikä oikeastaan kannatakaan tehdä etukäteen. Suoraan kakkuun tehtynä se on varmasti oikean muotoinen aina.

Ebban kastekakku pionilla

Ebballe haluttiin ensimmäiseen juhlaan todella yksinkertainen kakku: vauva pionin sisällä, helminauha helmaan ja väriksi heleä persikka tyypillisen vaaleanpunaisen sijaan. Pionimuotit tulivat postissa juuri sopivasti perille viikonlopuksi. Kuten muillakin kakkupaakareilla, myös itselläni on ollut aika kiireinen viikko kakkujen parissa ja tämä koriste oli ainoa jota en ehtinyt etukäteen tekemään. Kardinaalivirhe! Koriste onkin tehty kukkamassasta, joten se kuivui muotoonsa todella nopeasti. Tehty eilen illalla ja oli valmis kakun päälle tänään aamulla.

Parhaat Synttärit Ikinä!

Parhaat synttärit ikinä -sivusto Facebookissa on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka kautta apua tarvitsevat perheet voivat pyytää ja vastaanottaa apua lastensa syntymäpäivien järjestämisessä. Mukana on sekä yrityksiä että täysin yksityisiä ihmisiä. Monilla on syystä tai toisesta tiukka raha- ja elämäntilanne ja siitä huolimatta lasten kuuluisi saada olla lapsia ja viettää ikimuistoisia syntymäpäiviä. 

Tätä kautta sain pyynnön tehdä pienelle Aurora-tytölle kakku lahjoituksena. Tytön elämän alkutaipale on ollut melkoinen. Pieni sissi on selvinnyt peräti seitsemästä elvytyksestä ja kyllähän tälläistä pientä ihmettä kuuluu juhlia ja näyttävästi! 

Äiti toivoi Minni-kakkua, sillä tytön lempilelu on papan lahjoittama pehmo-Minni. Kakussa on sisällä mansikka- ja valkosuklaamousset. Kakku toimitetaan myöhemmin tänään suoraan kotiovelle, jotta perheellä on yksi asia vähemmän huolehdittavana.

Avunantajia ryhmä kaipaa yhä lisää! Klikkaa linkkiä ja ilmoittaudu itse tai ilmianna jokin yritys, jolla tiedät olevan auttamisenhalua!

Monster High vol. 3

Tyttömäinen kaksikerroksinen Monster High -kakku oli toiveena synttäreille, nyt kolmannen kerran. Siinä sitten aikani pohdin notta mitäs me tällä kertaa keksitään. "Joo, toi väri on kiva ja toi siihen kaveriksi ja sitten vähän rusettia ja blingblingiä ja hmm, mitäs vielä..." Minulle toimii parhaiten se kun EI suunnittele etukäteen vaan vain tekee, siinä se sitten lutviutuu omalla painollaan. Aika jännää kun ei itsekään tiedä lopputulosta ennenkuin se on nenän edessä! :D

Toisinaan sitten käy niin että näen ihan selkeästi jo tilausvaiheessa sen lopputuloksen mielessäni ja se vain on sitten pakko toteuttaa juuri niin. Nyt kiinnostaisi tietää miten te muut paakarit toimitte? Suunnittelettekö paljon etukäteen? Teettekö kenties ihan piirustuksen siitä mitä teette?

Juttua Aamulehdessä

Viime viikolla pirisi puhelin ja Aamulehden toimittaja Outi Suoranta kyseli olisiko minulla aikaa tehdä sellainen "pieni" juttu Aamulehteen. Kyseessä oli Ihmiset-osion pääjuttu ja koko sivun mittainen kuva: minusta (ja kakusta)! Suostuin tietenkin ja ajattelin samantien etten varmaan nuku seuraavina päivinä olenkaan. Täällä hypin tasajalkaa ja hoin itselleni että "hyvin se menee, sä osaat kyllä", kun näin toimituksen auton kaartavat parkkipaikalle.

Itse kuvaukset sujuivat hyvin, hauskaa oli kaikilla ja tunti kului erittäin nopeasti. Paljon materiaalia kuvattiin ja paljon asiaa löpistiin, kaikki toki ei lehteen asti päätynyt. Eihän koko lehteä voi minulle omistaa, vai mitä? ;) En tosin itse panisi pahaksi ollenkaan...

 Jännityskin laukesi siinä tehdessä ja kädet lakkasivat vähitellen tärisemästä. Näin paljon olen jännittänyt viimeksi opinnäytetyötä tehdessä, kun kinuskikakun päälle piti saada spritsattua täydellinen suklaakuvio. Silloin piti lähteä eri huoneeseen rauhoittumaan ja tekemään se ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Pää ei kestänyt paineita siitä että muut katsovat vieressä. En tiedä oliko se vaikuttava tekijä ympäristö, joka oli tällä kertaa oma koti, vai kenties kokemuksen kertyminen, mutta tämä kerta meni suhteellisen kivuttomasti vaikka ympärillä oli kolme minulle entuudestaan tuntematonta silmäparia katselemassa. Totesinkin heille kuvausten olleen hyvää harjoitusta, sillä olen ajatellut aloittaa pienimuotoisen kurssitoiminnan ihan tässä kotosalla, kun vain aika antaisi periksi. Niistä ilmoittelen myöhemmin kun asia on ajankohtainen.

Pää on onnesta soikeana... Voi että! Minä, lehdessä!