Tästä katastrofikakusta ei parempaa kuvaa heru, ennenkuin olen päässyt kakun kehittelyssä itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Ilman 9 kk:n ikäistä touhutätiäni. Kakun tekeminen osoittautui yllättävän hankalaksi silloin, kun huomio pitää jakaa lapsen kanssa.
Tämä kakku oli kaikinpuolin sangen opettavainen. Mahtavalta kuulostanut idea meni alusta asti täysin pieleen. Maku oli kuitenkin ok pettymyksestä huolimatta ja pienellä parantelulla siitä tulee vielä oikein NaMiA!
Tein kakkuun saman pohjan kuin Mansikka-unelmassa. Peräti kaksi kertaa. Ensimmäinen pohja ei noussut, vaan jäi lätyksi, sillä käytin yleiskonetta munien vatkaamiseen enkä tarkistanut lopputulosta. Munat eivät olleet vaahtoutuneet kunnolla.
Toinen pohja onnistui, mutta jäi pieneksi. Tykkään, että kakussa on pohjaakin, eikä vain täytteitä. Siispä ensi kerralla enemmän munia kehiin!
Pohjan kostutus tapahtui vaniljamaidolla.
Lakritsimousse:
1 prk Flora Vispiä
1-2 dl kaupan valmis lakritsikastiketta
1 liivatelehti
tilkka vettä
Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Vaahdota Flora Vispi. Kuumenna pieni tilkka vettä ja liota liivatelehti siihen. Kaada liivateseokseen lakritsikastike ja sekoita tasaiseksi. Sekoita laku-liivate -seos kermavaahtoon.
Käytin mousseen koko purkin, eli 2 dl lakritsikastiketta ja lakun maku oli todella voimakas, ihan liikaa minun makuuni. Suosittelen siis käyttämään vähemmän, ellet ole todellinen lakritsin ystävä. Käytin myös liikaa liivatetta, jolloin mousse jämähti aikalailla jo ennen kakun väliin pääsyä. Siitä ei tullut kuohkeaa, vaan se muistutti lähinnä vanukasta kakun välissä. Tuo yksi liivatelehti riittää oikein hyvin.
Valkosuklaamousse:
1 prk Flora Vispiä
200 g valkosuklaata
Sulata suklaa ja sekoita se vaahdotettuun kermaan. Kinuskikissa vinkkasi blogissaan ettei suklaamousset tarvitse liivatetta, sillä suklaa toimii itsessään vaahdon 'kovettajana'. Suklaan täytyy vain antaa hetki jäähtyä ennen vaahtoon lisäämistä, eikä suklaamoussea saa enää vatkata sekoittamisen jälkeen, sillä se voi paakkuuntua. Ja ilman liivatetta tarvitaan toki hieman enemmän kärsivällisyyttä täytteen jähmettymisen kanssa.
Itse sössin moussen, kun tein sen liivatteella ja lisäsin suklaan ja liivatteen kermavaahdon joukkoon. No sehän tietenkin juoksettui, sillä suklaa ja liivate olivat vielä liian kuumia. Mousse jähmettyi toki kylmässä, mutta koostumus muistutti jälleen vanukasta eikä moussea. Tästä viisastuneena ensi kerralla en käytä liivatetta.
Musta raita kakun välissä on Pandan Lacksuu -lakumönjää. Löytyy kaupan karkkihyllyltä. Jälleen oikein voimakas lakritsin maku, joten tämän taidan ensi kerralla jättää väliin.
Kakun koristelukaan ei oikein onnistunut. Minulla oli visio siitä miltä kakku näyttäisi valmiina, mutta lopputulos oli kyllä kaukana siitä. Kakun oli nimittäin tarkoitus olla mustavalkoinen. Mustaa marsipaania ja valkoista kermavaahtoa, sillä pähkäiltyäni totesin että mustaa kermavaahtoa tuskin saa tehtyä, vaikka sain vinkin kerman värjäämisestä ensin kaakaolla ja sitten vasta mustalla.
Olen vain kerran aikaisemmin ollut tekemisissä marsipaanin kanssa ja tämä kerta ei saanut minua yhtään halukkaammaksi käyttämään sitä uudelleen. Jostain syystä marsipaani oli jo paketista otettaessa todella vetelää ja tahmeaa, eikä se tykännyt yhtään värjäämisestä nestemäisellä värillä. Yritettyäni aikani saada marsipaanista levyä päädyin heittämään sen roskiin. Olin hukannut sen kanssa tunnin ja puoli pakettia tomusokeria.
Marsipaanin lennettyä roskiin, muutin suunnitelmia ja päätin kokeilla kermavaahdon värjäämistä. Vatkasin kerman vaahdoksi ja lisäsin siihen jo ennen värjäämistä nestemäisen mustan värin. Kaiken mitä minulla oli jäljellä marsipaanin värjäämisestä. Lopputulos oli odotetusti vaaleanharmaa.
Vaahdon koostumus oli hyvä, mutta kun lähdin pursottamaan sitä, se jotenkin juoksettui. Väri valui pursotinpussin läpi ja kermavaahto muuttui veteläksi ja hankalaksi pursottaa. Lisäksi kermavaahto oli ottanut väristä oudon maun itseensä. Koska melkein kaikki mahdollinen oli jo mennyt pieleen, päätin tehdä kakun loppuun lopputuloksesta huolimatta. Tulipahan kokeiltua koripunosta ja palluroita.
Viimein olin saanut aikaan harmaan kakun, joka näytti siltä kuin se olisi päälystetty harmailla koiran kakkakikkareilla...
Tuohon mustan kermavaahdon tekemiseen minulla kyllä on idea, jota aion kokeilla. Selatessani jälleen Kinuskikissan sivuja, törmäsin suklaakuorrutus-ohjeeseen jossa vinkataan että valmista, jo keitettyä, kuorrutetta voi vispata ja käyttää pursotukseen. Joten, jos lakritsikuorrutus tehdään samalla periaatteella, eikö senkin voi vispata vaahdoksi? Jos käytän vaikka lakritsikastiketta noiden Kick-patukoiden sijaan. Vaahdosta voi tulla silti harmaata, mutta luulisin että valmiiksi harmaa vaahto on helpompi värjätä mustaksi, kuin valkoinen. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti